Ihmisen mahanesteessä BPC 157 on stabiili yli 24 tuntia, joten sillä on hyvä oraalinen hyötyosuus (aina yksin annettuna) ja hyödyllisiä vaikutuksia koko maha-suolikanavassa.Tämä on tärkeä ero muista tavanomaisista peptideistä, jotka ovat toiminnallisesti riippuvaisia kantajan lisäämisestä tai jotka muuten tuhoutuvat nopeasti ihmisen mahanesteessä. Näin ollen stabiilin BPC 157:n ehdotetaan olevan Robertin solusuojan välittäjä, joka ylläpitää maha-suolikanavan limakalvon eheyttä.Ehdotamme, että BPC 157:n osuus Robertin solusuojassa – eli kyky torjua perustavanlaatuisia alkoholin aiheuttamia mahalaukun leesioita, joita Robert kutsui sytosuojaukseksi – ja kyky vastustaa vaurioita, jotka johtuvat haitallisen aineen suorasta vahingollisesta kosketuksesta soluun edustavat perifeeristä yhteyttä suoliston ja aivojen akselin välillä.
Perovic raportoi, että BPC 157:llä on merkittävä terapeuttinen vaikutus, joka liittyy rottien toipumiseen, jos selkäydinvamma on hännänhalvaus (1 minuutin puristusvamma sacrocadal-selkäytimessä [S2-Co1]).Tarkemmin sanottuna yksi vatsaontelonsisäinen BPC 157:n anto 10 minuuttia vamman jälkeen vastustaa negatiivisia vaikutuksia.Sitä vastoin selkäydinvamma ja hännän halvaus jatkuvat hoitamattomilla rotilla arvioituina päivinä, viikkoina, kuukausina ja vuoden vamman jälkeen.On huomattava, että BPC 157 vaimentaa yleisesti aiheutettua vahinkoa.Siten BPC 157 -hoito johtaa ilmeiseen toiminnalliseen, mikroskooppiseen ja sähköfysiologiseen palautumiseen.
On huomattava, että rotilla, joilla on selkäydinvamma, on pysyvä reperfuusio.Kun BPC 157:ää on annettu 10 minuuttia puristusvaurion jälkeen, suoja on jatkuvaa eikä spontaaneja selkäydinvamman aiheuttamia häiriöitä esiinny uudelleen. Kaikki selkäydinvammat aiheuttavat välittömästi verenvuotoa, minkä seurauksena hermosolujen ja oligodendrosyyttien kuolema.
Näin ollen on ajateltavissa, että varhainen hemostaasi voi olla hyödyllistä ja mahdollistaa toiminnallisen palautumisen rottien selkäydinruhjeen jälkeen.Kuitenkin BPC 157:n vaikutus eroaa todennäköisesti yksinkertaisesta hemostaattisesta vaikutuksesta, joka heikentäisi selkäydinvauriota, koska BPC 157 parantaa myös merkittävästi trombosyyttien toimintaa rotilla vaikuttamatta hyytymistekijöihin.Selkäydinvauriosta toipumisen aikana BPC 157 suojaa myös suoraan endoteelia, lievittää perifeerisiä verisuonten tukoshäiriöitä, aktivoi nopeasti vaihtoehtoisia ohitusreittejä ja ehkäisee laskimotukoksen aiheuttamia oireyhtymiä.Siten olettaen, että selkäytimen puristumiseen liittyy huomattava laskimo, on mahdollista, että BPC 157:n välittämä palautunut verenvirtaus voi epäilemättä myötävaikuttaa nopeaan palautumisvaikutukseen.Lisäksi, kun otetaan huomioon, että BPC 157 edistää pysyvää reperfuusiota selkäytimen puristuksen jälkeen, on huomattava, että kun BPC 157:ää annetaan reperfuusion aikana, se estää aivohalvauksen, jonka aiheuttaa yhteisten kaulavaltimoiden molemminpuolinen puristus.BPC 157 korjaa hermosolujen vaurioita ja ehkäisee muisti-, liike- ja koordinaatiohäiriöitä.BPC 157 ilmeisesti käyttää näitä vaikutuksia muuttamalla geenin ilmentymistä hippokampuksessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että BPC 157:llä on edullisia vaikutuksia aivohalvaukseen, skitsofreniaan ja selkäydinvammaan.
Tutkijat ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että BPC 157:llä on lukemattomia hyödyllisiä vaikutuksia koko kehoon.Ei ole mitään syytä osoittaa, että BPC 157:n etuja rajoittaisi käytettyjen mallien pätevyys ja/tai metodologian rajoitukset.Voimme todellakin väittää, että BPC 157:n tehokkuus, helppo sovellettavuus, turvallinen kliininen profiili ja mekanismi edustavat vaihtoehtoista, todennäköisesti menestyvää, tulevaa terapeuttista suuntaa neurologisille sairauksille.Siksi lisätutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, kuinka mahdollinen BPC 157 -hoito käsittelee erityisesti vaikutusmekanismia, joka sisältää useita solunsisäisiä kohtia keskushermostossa.Vaikutusta useimpien, ellei kaikkien, hermosolujärjestelmien toimintaan molekyyli-, solu- ja systeemitasolla tulisi tutkia.Jotkin keskushermoston tai ympyräkammioelinten, yksi harvoista aivojen alueista, joissa ei ole veri-aivoestettä, sisäelinten toistuva välitys, on tunnettu reitti, jota pitkin systeemisesti annettu peptidi voi saada aikaan keskeisen vaikutuksen.Siten sen on toimittava suoli-aivo-akselin sisällä riippumatta siitä, onko tämä toiminta suora vai epäsuora.
